Tilaisuuden luonne: Kuljetusalan yrityksen pikkujoulut
Sää: Märkää ja lämmintä, onhan joulukuu
Pitkästä aikaa raportti soitannoista! Eilen olimme soittelemassa toiseen kertaan Aitiopaikan tummassa salissa, vaihtelun vuoksi toisessa päässä kuin viime kerralla. Tilaa oli taas vaikka muille jakaa, mikä on kiva, koska mahtuu twistaamaan loppuillasta eikä tarvitse varoa (niin paljon) kitaristin pedaalilautaa kun hypyttää. Kamojen kokoonpanossa ei ihmeellistä - perustilanne, eli suurin osa oli jo paikoillaan kun saavuin. En ole varma, halutaanko minua säästää duunilta vai onko niillä tavoitteena saada koota setti rauhassa ja täten tulevat aina aiemmin paikalle kuin mitä on sovittu. Minä keskityin sitten johtohommiin. Äänisäätöjen jälkeen ehdimme vielä piipahtaa kotona virkistäytymässä ja palasimme paikalle hieman ennen hoohetkeä.
 |
| Samalta ne aina näyttää. |
Laulajan, bändin ja asiakkaan painajainen herätti lieviä väristyksiä keikkaa edeltävällä viikolla - meinasi tulla äitiä ikävä, kun vaihteleva flunssatauti vaan porskutti viidettä viikkoa. Konsultoin sosiaalisessa mediassa laulavia ystäviäni ja sain hienoja vinkkejä epäkuntoisen hengityselimistön elvyttämiseen. Kuuman inkiväärijuoman, Mynttonien ja Jägerin voimalla vedettiin kohtuumukavasti, vaikka ei laulaminen kyllä tunnu niin nautinnolliselta kun on pelko persiissä, että yskäkohtaus iskee keskellä biisin huippukohtaa. Pientä Nylon Beat -soundia oli kyllä havaittavissa, mutta ennakkopelkoihin nähden ilta oli äärimmäisen onnistunut.
Musiikin suhteen meille oli annettu vapaat kädet, joten ilta eteni tavalliseen tapaan - ensin hieman kevyesti tanssittavaa, siitä vähitellen vauhdikkaampaan suuntaan välihempeilyjä unohtamatta. Yleisö viihtyi tanssimista enemmän pöytäkunnissa, mikä tuntuu olevan tyypillistä isommissa työyhteisöjuhlissa. Eikö vieraampien seurassa herää tanssifiilis, kuluuko ilta kuulumisten vaihtoon vai mikä siinä mahtaa olla? Ihmisen toiminta ryhmässä on mielenkiintoinen asia! Muutama rohkea kävi kyllä heilumassa ja myös tyypillisestä loppua kohden innostumisesta oli merkkejä. Edellisen Aitiopaikkakeikan tapaan tuli olo, että kuulo oli päällä istuessakin, sillä esim. So what? kirvoitti tyhjästä tanssilattiasta huolimatta mukavat aploodit.
Viimeisen hitaan jälkeen soitetun oikeasti viimeisen hitaan jälkeen keräsimme kamppeet totutun tehokkaasti ja pääsimme kotimatkalle jo kello 01. Luksusta olla vällyjen välissä puolessa tunnissa keikan päättymisestä. Tai siis mahdollisuus siihen olisi, tosin moottori käy ainakin itsellä sen verran lujalla soittojen jälkeen, että yleensä tulee hetki istuttua keittiön pöydän ääressä ennen nukkumaanmenoa.
 |
| Flunssaisen pelastus. |
Nyt jo parempivointinen ja -ääninen
-Anna Amalian psta
