Paikka: Ravintola Julinia
Sää: Loskainen
Saavuimme noin pari tuntia ennen juhlan alkua valmistautumaan. Juhlapaikkahan sijaitsee aivan Turun keskustassa, joten matka-aikaan ei tarvinnut varata paljonkaan aikaa. Ainakaan minun, joka asun Turussa ja sain kyydin. Palvelu toimii! Aiemmin blogissa pohdiskelemieni soundiproblematiikan sekä soittoon varatun tilan lisäksi kysymysmerkki on aina reitti pakun perästä soittonurkkaukseen. Aluksi hiukan jännitti, että saamme kantaa isot lootat neljänteen kerrokseen, mutta onneksi oma tilahahmotus petti ja laatikot mahtuivat hissiin. Muutenhan kulku oli esteetön, joten aika tehokkaasti saatiin tavarat paikan päälle.
Tulossa oli noin viidenkymmenen ihmisen synttäribileet, joihin oli toivottu tanssittavaa bilemusaa. Settilista rakentui toiveiden ympärille melko perinteisesti, alkuun hieman tanssimusiikkia (mikä muuten on tanssimusiikkia, jos kerran ns. bilemusakin on tanssittavaa?) Agents-tyyliin. Yleisesti ottaen, jos ei nimenomaisesti ole kielletty, tämä genre kokeillaan, koska kokemuksen perusteella nuorista ikääntyneempiin löytyy kaksintanssista tykkääviä ihmisiä. Omat suosikit tanssisetistä ovat tänäkin iltana kuullut Ikkunaprinssi, Ranskalaiset korot sekä tämän illan settien ulkopuolelta mahtava Lazzarella, jossa todella on läsnä Lailan ajan tunnelma. Liukuvasti siirryimme noista kevyemmän popin kautta lämmiteltynä kahteen viimeiseen vauhdikkaampaan settiin.
Olen muuten mietiskellyt myös juhlatilojen merkitystä illan tunnelman rakentumisessa, etenkin bändin ja tanssilattian sekä muun kaluston suhteutumista toisiinsa. Tänä iltana bändin ja tanssilattian välissä oli ruokapöytiä, jotka hiukan eristivät meitä toisistamme tai ainakin vaikeutti omaa yhteyden ottamista juhlijoihin. Tanssijoita riitti koko illan, joten ehkä kontaktiani ei kaivattu? Eräällä aikaisemmalla keikalla tanssilattia oli kyllä aivan vieressämme, mutta tila oli muuten hyvin suuri ja seisomapöydistä aiheutui jonkinlainen näytös- tai lihatiskitunnelma - tiedättehän, yökerhossa tanssilattia vierustettu pöydillä, joissa voi tiedustella saalista - mikä ehkä osiltaan rajoitti tanssihaluja. Parhaaksi on todettu järjestys bändi - tanssijat - pöydät, joissa voi jatkaa juttua hieman kauempana. Tänä iltana huoneen järjestys aiheutti hieman hankaluuksia volyymin säätelyssä siten, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Kauempana heiluvien tanssijoiden näkökulmasta äänitasoa ei oikein voi säätää siten, että metrin päässä kaiuttimesta voisi keskustella normaaliäänellä. Uskon kuitenkin, että kaikkien kuulo säilyi!
Bäkkäristä sen verran, että aina on positiivista kun tilassa on sohva ja fleecepeittoja! Siellä oli mukavaa odotella soiton alkua ja nostaa jalat ylös pienillä tauoilla.
Ilta päättyi kuten aina, ja tavarat saimme kasaan kuten aina. Odottamattomana yllätyksenä lähtöhetkellä oli maailman suurin takorautaportti, joka oli lukossa. Juoksuaskeleita takaisin vain nähdäkseni Juhan lyövän alaovenkin lukkoon. Kiitos tekniikan kehityksen käsipuhelimella tavoitimme Julinian ystävällisen kaverin, joka tuli päästämään meidät kotimatkalle. Sekin sujui kuten ennen. Kyytillä kotiovelle, kiitos Mikan.
Seuraavaan kertaan,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti