Vielä on kesää jäljellä

Juhlapaikka: Ihalan koulu
Juhlan luonne: Jonkinlainen kevätjuhla, opettajien
Sää: Keväinen!

Yhdestä asiasta saimme todistusaineistoa tuona keväisenä perjantaina: Opettajilla on energiaa. Keikasta oli etukäteen tiedossa, että teemana on juhannus leirintäalueella (tai vast.). Saapuessamme paikalle välineistön pystytystä varten oli meneillään järjestelyiden loppukiri, "alueella" pyöri toistakymmentä teeman mukaan pukeutunutta henkilöä mm. harjoittelemassa ohjelmanumeroita ja kiinnittämässä ohjelappusia. Tavalliseen koulun suokaa anteeksi ankeaan jumppasaliin rakentui autenttinen festivaalialue telttoineen ja muine tarpeineen. Juhlaväen saapuessa tunnelma tiivistyi, kun mm. partiolaiset, saksalaiset ja karavaanarit levittyivät omille tonteilleen juhlimaan. Ihastuttavaa paneutumista ja viiteliäisyyttä! Oman yksityisammattini viitekehyksessä puhutaan leikkisyydestä, ja miten sen säilyttäminen on tärkeää lapsuuden jälkeenkin. Leikitellen ne opettajat varmaan jaksavat raskaan vuoden?

Mutta entäs soitto? Peruskeikoille suunnittelemme tyypillisesti neljän setin kokonaisuuden, joka kasvaa intensiteetiltään yötä kohden, tarkoituksena myötäillä juhlijoiden meininkiä. Ekassa setissä oli nytkin suunniteltuna kevyttä paritanssittavaa tavaraa (no ei humppaa). Kuitenkin, saapuessamme yhdeksän maissa sovitusti aloittelemaan soittoa totesimme, että mikäli emme halua toimia mood spoilerina, on parempi hyökätä saman tien kakkossettiin. Näin teimme, ja hyvin meni. Ei bilebändi voi vetää mitään ennaltasuunniteltua kaavaa kuin kuorokonserttiohjelmaa, vaan pitää kuulostella asiakaskunnan oloja. Tästäkin tulee mieleen oma päivätyö - yhtä tärkeää kuin valmistelu ja suunnittelu on olla antennit pystyssä ja edetä tilanteen mukaan. Illan ykkösjuttu tuntui olevan suomalainen musiikki, joka täytti tanssilattian yhä uudestaan. Onneksi ohjelmistostamme sitä(kin) löytyy! Illan tunnelmaa kenties kuvaa parhaiten seuraava: Järjestelytoimikunnan jäsen tuli pyytämään puheenvuoroa joskus loppuillasta, ja kannusti juhlakansaa antamaan yliajalla olevalle bändille aplodit. Yliajalla? En kyllä huomannut yhtään. Perusfestivaalit - loppu tulee aina yhtä yllättäin.

Illan kuvastoa: 

Ekat biisit kuitenkin hieman rauhallisempaa

Juha on valaistunut

Say what?

On sitä näköjään valoa Mikallakin

Soitellaan...

Silloin tällöin käytämme Velkkuun pienennyssädettä, jotta saamme kamat mahtumaan.

Kesän ulkojuhlia odotellen,

Anna

PS. Otsikkoon viitaten mietimme Mamban syvintä olemusta soittotauolla. Mikä siinä on, että se on niin ärsyttävä? Onko syynä yletön radiosoitto? Periaatteessa biisit kuitenkin ihan hyviä ja omasta mielestäni Saa koskettaa on yksi kaikkien aikojen kauneimpia slovareita. Ei keksitty vastausta kysymyksiin.